Ainakin olin kuin olisin matkalla etelään tänään. Pienellä seikkailulla kameran ja hyvän kaverin kanssa on melkein sama asia kuin olisi matkalla etelään. Kömmittiin pitkin metikön, jossa oksatki meinas jonku polosen kaulaan pari naarmua jättää, viimesiä lumiahankia pitkin, ränsistyneeseen rakennukseen hakemaan vähän potkua ja jännitystä arkeen kun miettii kestääkö portaat jalan alla vai pettääkö alta, ei ainakaan päivä jäänyt turhan tavalliseksi.
Aurinkokin lähti laskemaan hurjaa vauhtia ja sormet olivat kohmeessa kun hypittiin pitkin ja poikin. Kengät täynnä lunta. Eikä loppu pelissä kameraan jäänyt kuin muutama hassu kuva ikuistamaan tätäkin retkeä. Mutta ainakin hauskaa oli.